Trumpilainen epävarmuuden aika
Donald Trumpin noustua presidentiksi maailma tuntuu entistäkin VUCA-kaltaisemmalta.
Strategiassa on aina kyse siitä, mitä uskomme maailmassa tapahtuvan. Helpoimmat olosuhteet strategian rakentamiselle vallitsevat silloin, kun ympäristö on suhteellisen vakaa, ennakoitavissa ja muutokset tapahtuvat hitaasti. Vaikeinta on, kun asiat liikkuvat nopeasti, emme tiedä paljoakaan ja taustavaikuttajat sekä motiivit pysyvät hämärän peitossa.
Jo pitkään strategian ja ennakoinnin kentällä on puhuttu VUCA-maailmasta. Alun perin Yhdysvaltain armeijan käyttämä käsite on sittemmin omaksuttu laajasti liike-elämässä, johtamisessa ja strategisessa ajattelussa. Sen avulla kuvaillaan nykypäivän toimintaympäristöä, jossa organisaatiot joutuvat toimimaan:
- Volatility (vaihtelevuus): muutokset ovat nopeita ja arvaamattomia.
- Uncertainty (epävarmuus): tulevaisuus on vaikeasti ennakoitavissa ja tieto epävarmaa.
- Complexity (monimutkaisuus): syy-seuraussuhteet rakentuvat lukuisista tekijöistä.
- Ambiguity (epäselvyys): informaatio on monitulkintaista, ja kontekstien hahmottaminen voi olla hankalaa.
Donald Trumpin noustua presidentiksi maailma tuntuu entistäkin VUCA-kaltaisemmalta. Maailman vaikutusvaltaisin ihminen johtaa vaikutusvaltaisinta maata ilman selkeää poliittista aatetta tai julkilausuttua ohjelmaa. Mielenliikkeet vaikuttavat arvaamattomilta ja usein tunnepitoisilta. Lähin kaartikaan ei aina tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Epävarmuutta pahentaa tietoinen valehtelu, hämmentäminen sekä huomionhakuisuus.
Suomessa tästä löytää kaikua historiasta. Neuvostoaikana kremnologit tulkitsivat pienimpiäkin tiedonmurusia tehdäkseen niistä suuria johtopäätöksiä: puheita, kirjoituksia ja jopa paraateja vastaanottavien johtajien seisomajärjestyksiä syynättiin. Vastaavaa tunnelmaa on voinut aistia seuraamalla syksyn vaalikamppailun ja virkaanastujaispäivien uutisointia.
Yksittäisen henkilön “tutkiskeluun” keskittyvä trumpologia tuskin tarjoaa luotettavaa vastausta tilanteeseen, kun analysoitavan henkilön suusta voi tulla ulos käytännössä mitä tahansa. Huomio tulisikin kohdistaa tekoihin. Ennen vaaleja monet asiantuntijat ja Suomen johtavat poliitikot ajattelivat, että Trumpin puheet olivat lähinnä showmiehen julistuksia, joita ei kannattanut ottaa vakavasti. Valtaantulon alkuvaiheen konkreettiset toimet ovat kuitenkin osoittaneet, että hän todella yrittää toteuttaa aiemmin esittämiään lupauksia. Hän on irrottanut Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta ja WHO:sta, armahtanut kongressirakennukseen hyökänneitä, ja nimennyt Meksikonlahden uudelleen ja purkanut rotuun, sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviä suojelupäätöksiä.
Mikäli itse olisin Panaman tai Tanskan poliitikko, valmistautuisin pitkiin neuvottelu- ja iltavuoroihin tulevina kuukausina. Vaikka osa presidentin puheista saattaa jäädäkin retoriikan tasolle (kuten Ukrainan sodan luvattu lopettaminen 24 tunnissa), niitä ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Euroopan, ja ehkä myös Suomen, kannalta suurin kysymys on se, mihin Trumpin heiluri pysähtyy Naton osalta. Onko edessä kauppaa ja diilejä vai liittokunnan hajoaminen?
Tästä asetelmasta kumpuaa strategian kannalta keskeinen haaste: miten suunnitella ja tehdä päätöksiä ympäristössä, joka on nopearytminen, arvaamaton, monimutkainen ja monitulkintainen? Vastaus ei enää voi rakentua jäykille oletuksille vaan se vaatii jatkuvaa tilanneherkkyyttä ja kykyä reagoida nopeasti.
